Sammallahdenmäki

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue hyväksyttiin 4.12.1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena maailmanperintöluetteloon.

Sammallahdenmäen pronssikautiset hautaröykkiöt sijaitsevat Satakunnassa Rauman Lapin kylässä Kivikylässä. Matalan Saarnijärven rantakallioilla on lähes neljäkymmentä kivistä koottua röykkiötä. Ne kertovat pronssikaudella (1500–500 eKr.) läntiseen Suomeen levinneestä skandinaavisesta pronssikulttuurista, jonka vaikutuksesta rannikolle omaksuttiin uusi hautaustapa: vainajat haudattiin kivistä tehtyihin röykkiöihin, jotka usein rakennettiin korkeille kallioille meren äärelle. Nykyisin umpeen ruohottunut Saarnijärvi oli vielä pronssikaudella merenlahti, kun veden pinta lainehti lähes 30 m nykyistä korkeammalla.

Sammallahdenmäki nimitettiin joulukuussa 1999 Suomen ensimmäisenä esihistoriallisena muinaisjäännöksenä UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Röykkiöalue on valittu luetteloon Suomen ja koko Skandinavian edustavimpana läntisen pronssikulttuurin kohteena. Komeat pronssikautiset muinaisjäännökset sekä niitä ympäröivä hyvin säilynyt jäkäläpeitteinen kalliomaisema muodostavat arvokkaan kokonaisuuden.

Sammallahdenmäen röykkiöt ovat olleet paikallisen väestön tiedossa pitkään. Kirjallisuudessa röykkiöt mainitaan jo vuonna 1878. Ensimmäiset tutkimukset paikalla tehtiin vuonna 1891. Silloin kaivettiin neljä röykkiötä, mm. muodoltaan koko Skandinaviassa poikkeuksellinen Kirkonlaattiaksi nimetty nelikulmainen kiveys sekä vallimainen ”Huilun pitkä raunio”. Kumpikin on tulkittu hautaröykkiöksi rakenteidensa perusteella. Esinelöytöjä ei vuoden 1891 kaivauksissa tehty. Sammallahdenmäen röykkiöiden tutkimuksia jatkettiin kesällä 2002, jolloin kaivettiin kahdeksan röykkiötä. Näistä kuudesta löytyi palanutta ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia. Yhden röykkiön sisällä oli kaksi kivipaasista tehtyä arkkua, joista toisesta löytyi palaneiden luiden lisäksi pronssisen sarjarannerenkaan katkelma.

Radiohiiliajoitusten mukaan kallion korkeimmalla kohdalla olevat hautaröykkiöt ajoittuvat ajanjaksolle 1300–1000 eKr. Edellisiä selvästi alempana sijaitseva paasiarkkuröykkiö on tutkituista röykkiöistä nuorin ja ajoittuu vuosiin 170 eKr.–82 jKr. Tämä sopii hyvin haudasta löydetyn rannerenkaan katkelman ajoitukseen.

Sammallahdenmäki tutkimuksen kohteena

Kesinä 2003—2004 tutkittiin Sammallahdenmäen röykkiöalueen eteläpuolella sijaitsevaa asuinpaikkaa, joka on samanaikainen nuorimpien hautojen kanssa. Tutkimuksissa asuinpaikalta löydettiin saviastianpaloja, palaneita eläinten luita, vähän pronssia ja joitakin hiottujen kiviesineiden katkelmia. Tulisijanjäännöksistä löydettiin muutamia palaneita ohran- ja vehnänjyviä. Lisäksi asuinpaikalta tavattiin useita pystypaalunjälkiä, jotka liittynevät paikalla olleeseen taloon.

Pronssikaudella Suomen ilmasto oli nykyistä lämpimämpi. Keskilämpötila oli muutaman asteen korkeampi; tammi, jalava ja lehmus kasvoivat Satakunnassa. Maan kohoaminen oli vielä ripeää ja maisema muuttui nopeasti. Merenpinta oli Rauman seudulla pronssikauden alussa lähes 30 m nykyistä korkeammalla, mutta kauden päättyessä enää vajaat 20 m korkeammalla. Toimeentulon takasivat karjanhoidon ohessa kalastus, linnustus ja metsästys. Maatakin jo viljeltiin vähäisessä määrin, lähinnä kaskeamalla.

Muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja

Kiinteät muinaisjäännökset on rauhoitettu muinaismuistolailla. Muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kiellettyä. Toivomme, että alueella liikuttaessa käytetään vain olemassa olevia polkuja, jotta herkkä kalliokasvillisuus ei vaurioituisi. Avotulenteko ja kaikenlaisilla ajoneuvoilla liikkuminen on kiellettyä. Sammallahdenmäen muinaisjäännösalue on kokonaan yksityisessä omistuksessa.

Hiidet kirkon rakentajina

Sammallahdenmäen tunnetuinta hautaröykkiötä kutsutaan Kirkonlaattiaksi. Sen syntyä selitetään Lapista vuonna 1878 muistiin merkityssä kansantarinassa: ”Kristityt ja hiidet rupesivat kilvan kirkkoa rakentamaan. Sovittiin, että ne, jotka ensin saavat kirkkonsa valmiiksi soittavat kelloilla, ja niin ruvettiin työhön. Mutta kristityt nostivatkin kaksi pylvästä pystyyn, asettivat kellon niiden väliin ja rupesivat soittamaan. Kun hiidet soiton kuulivat, vihastuivat he ja heittivät työnsä kesken.” Hiidet siis ehtivät rakentaa valmiiksi vasta kirkkonsa lattian, joka edelleen on jäljellä kalliolla.