Helsinkiä perustamaan

Uskonpuhdistuksen tulo Pohjolaan ja Kustaa Vaasan nousu kuninkaaksi jättivät voimakkaat jäljet raumalaiseen elämään. 1400-luvun alusta alkaen runsas sata vuotta katoliset fransiskaanimunkit luostareineen ja luostarikouluineen vaikuttivat Raumalla.

Kustaa Vaasa toi kaupunkiin luterilaiset opit, ajoi munkit maantielle ja otti käyttöönsä luostarin rakennukset. Niihin hän perusti mm. Kuninkaan kartanon.

Kesällä 1550 raumalaisia kohtasi toinen koettelemus. Siitä kertoo Mika Waltari näin:

” Kesäkuinen päivä valaisi kirkkaana vihreään puhjennutta Suomenmaata. Mutta Rauman pienessä kaupungissa vallitsi hätä ja poru. Porvarien emännät peittivät kasvonsa esiliinoihinsa ja itku tarttui pieniin lapsiinkin ahtaiden tupien hämärissä loukoissa.

Torilla seisoivat kaupungin porvarit ryhminä, kuka käsiään nyrkkiin puristaen, kuka salavihkaa kuningasta ja esivaltaa kiroten ja kaikkien katseet seurasivat kyräilleen laamannin kuuluttajaa, joka rummunlyöjän ja aseistettujen huovien saattamana luki kuninkaallista julistusta:

– Koko Suomelle ja heille itselleen hyödyksi ja avuksi on armollinen kuninkaamme käskenyt Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan asukkaita muuttamaan uuteen Helsingin kaupunkiin, mutta vastahakoisesti ja niskuroiden ovat nämä halveksineet oikean esivaltansa määräystä. Siksi on peloittava rangaistus kohtaava niitä, jotka eivät aikailematta tahdo lähteä ja muuttaa Helsinkiin.

Kuolemaan ja nääntymään lähettää meidät tyly kuningas – huusi joku joukosta. Voi meitä, voi vaimojamme ja lapsiamme. Millä kuljetamme karjamme ja mihin panemme talomme”.

Niskuroinnista huolimatta osa raumalaisista pakotettiin lähtemään Helsinkiä perustamaan. Baabelin vankeutta ei kuitenkaan heidän osaltaan kestänyt kuin alkuvuoteen 1556. Kuningas Kustaa salli raumalaisten palata takaisin rakkaaseen kotikaupunkiin.

Artikkelin luokat: , ,

Artikkeli julkaistu: helmikuu 18, 2010

Artikkelia muokattu: helmikuu 19, 2010