Merikaupunki Rauma

Meri on elementti, jota pitkin saattaa matkata vaikka maailman ääriin. Tämä mahdollisuus alkoi kiinnostaa raumanseutulaisia jo varhain. Raumasta tuli vuosisatojen saatossa merenkulkukaupunki, joka koki huippuaikansa purjelaivakaudella viime vuosisadan lopulla. Silloin Rauman kauppalaivasto ( 54 alusta ) oli maan suurin.

Kuvissa Rauman satama 1800-luvun lopulla ja sata vuotta myöhemmin.

Sitten alkoi alamäki. Purjelaivayhtiöt kärsivät tappioita höyryalusten puskiessa päälle. Raumalaisilla ei enää riittänyt varoja höyrylaivojen ostoon.

Kun viimeinen Raumalla rakennettu purjelaiva kuunari Uljas upotettiin juhlallisin seremonioin Raumanmereen v. 1950, katsottiin purjelaivakauden ja valitettavasti myös raumalaisen kauppamerenkulun päättyneen. Toki Rauman ”lipun” alla on purjehtinut joitakin höyry- ja moottorialuksia. Tällä hetkellä niitä on kaksi, molemmat Hollming Oy:n omistamia.

Kaipuu merelle ja merenkulkuun on kuitenkin juurtunut raumalaisten identiteettiin. Merelle on päästävä, jos ei laivoilla, niin ainakin omilla ”paateilla”. ” Kumnem baatt silt jäi?”, kysyy periraumalainen ensimmäiseksi toisen kuoltua. Monet veneilyseurat t oimivat Raumalla vilkkaasti, laiturit ovat täynnä erinäköisiä ja -kokoisia purje- ja moottoriveneitä. Vanhoja merenkulun perinteitä vaalitaan mm. Rauman Merimuseoyhdistyksen ja Nortamo-Seoran toimesta.

Ylistys merelle purkautuu entisajan sananparressa: ’Ko maa on kööh, ni meri o rikas’.

Artikkelin luokat: ,

Artikkeli julkaistu: helmikuu 20, 2010

Artikkelia muokattu: helmikuu 20, 2010