Raiman giäl

Länsimurteisiin kuuluva Rauman murre, jota myös kieleksi kutsutaan, tuottaa usein muupaikkakuntalaisille vaikeuksia. Syynä on kielen kirjoitusasu (g:t, b:t ja d:t), oudot vierasperäiset sanat ja sanojen lyhentäminen. Tulkintavaikeuksista kerrotaan runsaasti esimerkkejä.

Raumalainen merimies joutui Helsingissä sairaalaan. Hoitajat luulivat miehen olevan päästään vialla, kun mies hoki yhtenään: ”Mnuull om bolle vatas, mnuull om bolle vatas”.

Poika myöhästyi koulusta. Savosta Raumalle tullut opettaja tiukkaa myöhästymisen syytä. ”Mnää tlii sondre andrall.”
Vasta opettajanhuoneessa opettajalle selvitettiin, että poika oli tullut sontareen anturalla eli hevosmiehen kyydissä.

Opettaja yrittää opettaa kirjakieltä raumalaisessa koulussa. ”Älä sano, hän men koulu. Pitää sanoa, minä menin kouluun, sinä menit kouluun, hän meni kouluun, me menimme kouluun jne.”
Oppilas: ”Eik kukka sit men?”

Kirjakielen opettaminen koulussa ja muualta (eli tullista) tulleet asukkaat ovat heikentäneet Rauman murteen asemaa. Ilmeisesti se olisi jo painunut maan rakoon hauskoine sanoineen ja sanontoineen, ellei sen edistämiseksi olisi syntynyt intomielisiä kannattajia. Suurimmat ruusut tästä voidaan ojentaa kirjailijoille Hj.Nortamo, Tauno Koskela ja Hannu Heino sekä kielen vaalijalle Nortamo-Seoralle.

Artikkelin luokat: , , ,

Artikkeli julkaistu: helmikuu 19, 2010

Artikkelia muokattu: helmikuu 19, 2010