kaupunki tuhon partaalla
Rauma on aina ollut tiheään rakennettu puutalokaupunki. Aluksi talot olivat turvekatolla varustettuja savupirttejä. Tiedot kertovat, että katoilla kasvoi vihreä ruoho, jota vuohet söivät katolta toiselle hypellen.
Myöhemmin, kun taloihin tuli uunit, savupiiput kalkittiin valkoisiksi. Puustoa ei juurikaan ollut talojen ympärillä eikä rantaniityillä, koska karja söi taimet. Kaupunkinäkymä saattoi siis olla varsin viehättävä ja idyllinen. Harmaat talot, katoilla vihreät nurmet kilipukkeineen, valkoiset savupiiput. Talojen välistä pilkoitti sininen meri ja taustoilla reunusti syvänvihreä mäntymetsä.
Idylli oli kaukana silloin, kun kaupunki syttyi tuleen. Lähes koko Rauman tuhonneita kaupunkipaloja on sattunut muutamia.
Lähteet kertovat, että kaupunki paloi v. 1536 syyskuun 12 pv:nä jo toisen kerran. Tuhoisa palo syttyi parin vuoden kuluttua eli vuonna 1538. Suurempi palo sattui toukokuun 1 pv:nä 1640, jolloin paloi 1/3 kaupunkia mm. raumalaisten kivikirkko. Tämän Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot ovat vielä nähtävissä.
Rauman kohtalokkain palo sattui 20.6.1682, jolloin tuhoutui miltei koko kaupunki. Silloin paloi 150 taloa ja lähes kaikki julkiset rakennukset. Kaupungin kirkko, Pyhän Ristin kirkko säilyi kuitenkin liekeiltä kuin ihmeen kautta.
Palo läksi alkunsa torin varrella olevasta Pungilan talosta. Siellä oli onnettomuuspäivän aamuna kiehutettu katajavettä kaljantekoa varten. Kun palvelija oli poistunut keittiöstä, oli kuiviin sytykkeisiin lentänyt kipinä. Yht’äkkiä oli keittiö liekkejä täynnä ja kohta koko kaupunki. Tämän jälkeen ei suuria kaupunkipaloja Raumalla ole sattunut.
Artikkelin luokat: 1500-luku, 1600-luku, Puukaupunki, Rauman historia, TulipaloArtikkeli julkaistu: 19 helmikuun, 2010
Artikkelia muokattu: 19 helmikuun, 2010