Pitsinnypläys
Tiedetään, että pitsinnypläystaito vahvistui Raumalla 1700-luvulla. Sitä ei tiedetä, koska se tuli Raumalle ja kenen toimesta. Joskus epäiltiin fransiskaanimunkkeja. Nykyisin kallistutaan merimiehiin.
Joka tapauksessa taito elää Raumalla voimakkaana vielä tänään. Nälkävuosina taito auttoi leivän hankinnassa, tänään se tuo turisteja kaupunkiin. Rauman Pitsiviikko heinä-elokuun vaihteessa on merkittävä festivaali suomalaisesssa kesäisessä tapahtumakirjossa.
Pitsinnypläyksen Grand Old Ladyt olivat viime vuosisadan lopulla Karoliina Wahlberg ja tämän vuosisadan alussa Sabina Lundström. Karoliina oli taiteilija ja suunnitteli runsaasti uusia malleja, Sabina oli tehonyplääjä, jonka käsistä läksi 500 mallia käsittävä kokoelma Kansallismuseoon.
Tämän päivän tunnettuja nyplääjiä ovat mm. Impi Alanko, Anna Palmu, Eeva Hallio ja Ester Aaltonen. Myös miesnyplääjiä on ollut. Heistä tunnetuin oli raumalainen insinööri John Östman, ”pitsiöstmanniksi” kutsuttu. Hän kehitti nypläyksen tekniikkaa.
Pitseillä on hauskoja nimiä esim. Minsorttii, Riksin pitsii, Pualpohjast, Pimppuu, Pitknokkaa, Vikurii, Muhrimummulai jne. Tunnusomaista Raumanpitseille on ohut lanka.
Nypläys on säserä asia raumalaisille. Eräässä Nortamon jaarituksessa uusikaupunkilaiset pilkkasivat raumalaisia muun kiusanteon jälkeen:
”Ongost teill pitsei myyd, Raumam boja?”
Se oli viimeinen pisara: ”O oikke meillp pitsei myyd, ja runssall mitall men niit annangi, em met tämsis kaupois niin duumam bääll räknä.”
Ja pitkillä oksilla ja seipäillä annetun selkäsaunan saivat uusikaupunkilaiset kiusanhenget oikein isän kädestä.
Artikkeli julkaistu: 20 helmikuun, 2010
Artikkelia muokattu: 22 helmikuun, 2010